Onko Suomen koulujärjestelmä paras maailmassa?

Maamme koulutusjärjestelmän erinomaisuus ja korkea taso on ollut paljon esillä ja herättänyt monenlaista keskustelua jo vuosien ajan. Jo varhaisesta vaiheesta lähtien kaikki opetus toimii hyvin läheisessä ja kiinteässä yhteydessä työelämään.

Elämme nyt suurta muutosten aikaa ja vaikka keskustelua on syntynyt jonkin verran myös siitä, kuuluuko järjestelmämme enää parhaiden joukkoon maailmassa, on monia syitä uskoa ja luottaa edelleen vakaasti järjestelmämme vankkaan tasoon ja hyviin puoliin, jotka puhuvat puolestaan.

Toki on myös mielenkiintoista ajoittain tutkia ja nostaa lähemmin esille joitakin niistä syistä, jotka ovat herättäneet koulujärjestelmäämme kohtaan epäileviä kysymyksiä ja aatteita.

Opettajien arvostettu asema ja yhteisön tuki Suomessa

Opettajia kunnioitetaan ja heitä pidetään yhtä luotettavina kuin lääkäreitä. Vanhemmat ja viranomaiset uskovat opettajan ammattitaitoon ja kykyihin. Julkisen laitoksen puolelta vain poliisi nähdään opettajaa luotettavampana hahmona. Opettaja saa tukea ja ohjausta ammattiliitolta ja opettajan palkkataso on hyvällä mallilla.

Opettajat Suomessa suorittavat yliopistossa viisivuotisen maisterintutkinnon, joka sisältää tutkimukseen perustuvan opinnäytetyön. Opettaja suorittaa maisterintutkinnon itseään kiinnostavasta aihepiiristä, mitä hän aikoo valmistuttuaan koulussa lapsille opettaa. Opettajankoulutusohjemaan hyväksytään ainoastaan noin yksi kymmenestä hakijasta.

Opettajat todella paneutuvat työhönsä täysin ja nauttivat työlleen omistautumisesta. Työ koetaan merkityksellisenä, haastavana ja antoisana.

Oppilaan perheen saama tuki ja sen merkitys

Perheitä tuetaan Suomessa monilla eri tavoilla ja tämä vaikuttaa positiivisesti siihen, ettei Suomessa esiinny suuria eroja varakkaiden ja varattomien oppilaiden koulumenestyksessä. Meillä Suomessa lapsiköyhyysaste onkin hyvin matala, noin viiden prosentin luokkaa. Perheiden saamasta tuesta, muun muassa lapsilisästä ja äitiyspakkauksesta on korvaamaton apu lukemattomille Suomalaisille lapsiperheille.

Hienoa Suomen koulujärjestelmässä on myös se, että järjestelmässä ei ole jakoa varakkuuden mukaan, vaan koulut ovat homogeenisiä ja tämä edistää tasa-arvoisuutta.

Oppilaalla enemmän vapautta ja vähemmän stressiä – Opettajalla itsenäinen työskentelymahdollisuus

Koulun aloittaminen 7-vuotiaana on maailmalla kovasti kehuttu ja puhututtanut asia. Koulupäivään kuuluu yhteensä lähes tunnin verran päivässä välitunteja, jaettuna lyhyempiin taukoihin oppituntien välillä.

Lapselle annetaan mahdollisuus viettää hetkiä leikkien muiden koululaisten seurassa. Koulupäivät ovat suhteellisen lyhyitä ja kotiläksyt kevyitä. Koululaiset saavat nauttia myös valoisasta kesästä pitkän loman puitteissa touko-kesäkuun vaihteesta hieman elokuun puoliväliin asti.

Suomessa ei teetetä useitakaan standardoituja testejä, vaan opettajat ovat vastuussa oppilaiden kykyjen ja taitojen kehityksen arvioimisesta. Opettajalla on suuri vapaus tehdä työtään itse parhaaksi näkemällä tavalla. Emotionaalinen ilmapiiri on tyypillisessä Suomalaisen koulun luokkahuoneessa lämminhenkinen, turvallinen, kannustava ja yhteisöllinen.

Muutoksen keskellä on alati kehitettävää

Mennessämme kohti tulevaisuutta ja eläessämme muutosten keskellä, on koulujen valmistettava ja opetettava nuorta tottumaan muutokseen ja elinikäiseen oppimiseen. Kriittisenä tekijänä ja edellytyksenä kasvulle toimii osaaminen ja taitojen soveltaminen.

Pärjäämisen kannalta olisi ensisijaisen tärkeää, että oppiminen on mielekästä ja hauskaa. Myös tärkeys siitä, että jokainen oppilas nähdään yksilönä, joka omaa monia taitoja ja vahvuuksia korostuu ja näitä nuoren yksilöllisiä mielenkiinnon kohteita on ruokittava ja kannustettava kehittämään.

Vaativa ja jatkuvasti kehittyvä opettajan rooli suurennuslasin alla

Nykypäivänä opettajan tärkeitä taitoja ovat kyky kuunnella ja olla oppilaiden kanssa läsnä. Enää ei riitä tiedollinen osaaminen ja se, että osaa puhua luennoiden, vaan tarvitaan koko työuran ajan jatkuvaa osaamisen päivittämistä, kehittymistä ja ajassa kiinni pysymistä.

Tämä nostaakin kysymyksen esille siitä, onko aika uusia ja hienosäätää opettajakoulutustamme. Muutokset koulujärjestelmään eivät välttämättä vaadi suurta rahallista panostusta, vaan avoimuuden ja valmiuden jättää vanhat ajattelutavat narikkaan ja katsoa koulujärjestelmäämme uudesta näkökulmasta.

On siis parannettavia asioita, mutta kaikin puolin Suomessa asuvat ovat onnekkaita saadessaan opiskella edelleen yhdessä maailman parhaissa koulutusjärjestelmissä.