Miten lasten pukeutumismuoti on muuttunut vuosien varrella?

Uusia muoti-ilmiöitä saapuu maahamme niin ulkomailta kuin myös suomalaisten suunnittelijoiden käsistä. Muoti on elävä käsite, jota ei määritä pelkästään se, mitä muotiesitysten cat walkeilla tapahtuu, vaan myös trendit, katumuoti sekä kulttuurien vaikutukset.

Muoti muuttuu nopeasti, eikä tämä koske vain aikuisten muotia, vaan myös lasten ja nuorten muotia, joihin vaikuttavat samalla tavalla kansainväliset muotikuviot. Nykyisin yhä enemmän myös aikuisten muoti vaikuttaa siihen, minkälaisia vaatteita lastenvaateosastolla myydään.

90-luvun colleget ja trikoot

90-luvun lasten muodissa oli joitakin yhtäläisyyksiä aikuisten muodin kanssa, mutta paljon nykypäivää vähemmän. Erityisesti pienillä lapsilla värikkäät ulkohaalarit olivat talvella erittäin muodikkaita, ja vastaavasti keväällä ja syksyllä moniväriset tuulipuvut. Lisäksi moniväriset, kuviolliset trikoot ja college-paidat olivat edelleen suosittuja 80-luvulta, kuin myös yhteensopivat collegepuvut, joissa paita ja housut olivat yleensä samaa väriä.

College-vaatteissa tärkeä elementti oli housujen ja hihojen suissa olevat resorit. 90-luvulla kapeita vaatteita pidettiin epämukavina ja epäkäytännöllisinä, joten vaatteet valmistettiin yleensä leveiksi ja pussimaisiksi, joissa liikkuminen oli helppoa ja olo mukava. 90-luvun talvikenkinä nähtiin yleisimmin punaiset Kuoma-kengät.

Farkku iskee

Myöhemmin 90-luvulla muotiin tulivat farkkukankaasta valmistetut vaatteet, kuten farkkutakit, sekä jenkkihuivit. Housumuodissa nähtiin leveitä lahkeita. Värimaailmaa hallitsivat 90-luvulla kirkkaat ja selkeät värit, kuten punainen, keltainen, violetti, pinkki, sininen ja vihreä. Neon-värit eivät kuitenkaan olleet erityisen suosittuja vielä 90-luvulla lastenvaatteissa kuin ne tuntuvat olevan nyt. Murrettuja värejä, harmaata ja esimerkiksi ruskeaa nähtiin lasten muodissa myös varsin vähän.

90-luvun kesämuodissa nähtiin edelleen kirkkaita värejä, hapsutettuja paitoja, helmiä sekä suuria painatuksia. Tiukat mutta joustavat pyöräilyhousut olivat myös muodissa. Batiikkivärjäys oli suosittu kuosi niin paidoissa, hameissa kuin mekoissakin.

2000-luku aikuistuu

2000-luvulla lasten muoti alkoi yhä enemmän seurata aikuisten muotia. Yhä nuoremmille lapsille pystyi ja pystyy edelleen löytämään aikuisten vaatteiden näköisiä miniversioita. Näihin lukeutuvat esimerkiksi minihameet, villatakit, merkkikengät, kuten Converse, sekä aikuisten merkkivaatteet yleensä, riippumatta olivatko vaatteet välttämättä mukavia päällä tai käytännöllisiä esimerkiksi leikeissä.

Tällaiset vaatteet olivat tuttuja 90-luvulla juhla-asuissa, mutta 2000-luvulle saapuessa tyyli meni yhä enemmän käytännöllisyyden edelle myös arkipukeutumisessa. Jos äidille löytyy kaupasta nahkatakki, niin löytyy myös perheen 5-vuotiaallekin, joka puetaan päälle niin leikkipuistoon kuin kaupunkikierroksellekin.

Lastenmuoti palasi tällä tavalla osittain vuosisadan takaiseen versioon, jolloin lapsia pidettiin pienikokoisina aikuisina, ja heidän vaatteensa olivat myös vain pienempiä kopioita aikuisten vaatteista.

Nykyaika ottaa askeleen taaksepäin

Nykymuodissa lasten vaatetus on palannut takaisin mukaviin ja käytännöllisiin vaatteisiin, mutta mukana on huomattavasti enemmän tyyliä, kuin muutaman vuosikymmenen takaisessa pukeutumisessa 90-luvulla. Vaatteissa nähdään myös erilaisia materiaaleja ja leikkauksia, kuin aikaisemmin.

Pienillä lapsilla suositaan edelleen hellyttäviä kuvioita ja printtejä vaatteissaan, ja eläin- sekä ötökkäaiheet ja dinosaurukset tuntuvat olevan ikisuosittuja. 2010-luvulla on 90-luvun väljistä vaatteista siirrytty takaisin kapeampiin malleihin, mutta myös otetta tiukan aikuismaisesta muodista on hellitetty. Lisäksi ulkoleikeissä on mukana asiaankuuluvat varusteet.

Lisäksi nykyaikana lasten muoti on Suomessa paljon vaihtelevampaa, kun tarjolla olevat vaatteet hajoavat tyyliltään useaan eri leiriin. Toisin kuin esimerkiksi 90-luvulla, nykyisin kaikilla lapsilla ei pääsääntöisesti ole samaa vaatetusta, vaan vaatteet vaihtelevat pienien persoonallisuuksien mukaan. Yksilöllisyys on valttia!